Ohjailen ruumistani yhtenä kokonaisuutena
asentoihin, liikkeisiin, korkeuksiin
ja kaikki suhteessa ympäröivään maailmaan
oikeastaan tuntematta hermojeni sijainteja.
Kun oikein keskityn, voin kuitenkin tuntea
yhden lihaksen, yhden hermosäikeen
ja olla oman kehoni nukketaiteilija
yksittäisiä hermoja vedellen.
Mihin tarkoitukseen sitten?
En tiedä. Mutta ajatus on hauska.