Aika pitkä matka on tultu
koettu matalat polut ja korkeat valtatiet
totean, ”nyt riittää” ja tajuan
kyllä lepäämään ihminen on luotu
niityillä, kallioilla, rannoilla
pitkiäkin aikoja
jos osaa olla vaatimatta mitään
osaa olla myös aloillaan
kun ei tarvitse pyristellä yhtään
on koulinut haluamisen syövän itsestään pois
ego on kuin luonnonvoima
mutta sellainen, jonka kanssa voi luovia
jota ei kuulu myötäillä, mutta voi myötäelää
kuin tanssien kuraisessa lehdossa ukkosmyrskyssä
kylmettyneenä, väsyneenä, likaisena
silti kokien onnellisuuden