ihmisen jaloillani
poljen elämänpyörää
Euroopan aitojen sisäpuolella
pyörien pyöriessä toisinaan unohtaa
sotilaat ja raiskaukset ja pommien äänen
taudit ja katastrofit ja hädät
hirviöt olemassaolon laidoilla
ajatusmuodot sotkevat lujaa
lujempaa kuin sinä
seuraavat määrätietoisesti
mutteivät voi satuttaa
näkeminen riittää
ei niitä halua hyväksyä
taukopaikalla irvisteleviä
vaikka kai ne pitäisi
kunpa olisin peloton
elämäntunnettani ei voisi syrjäyttää
vaikka se aina nouseekin
pyörän selkään takaisin
tällainen elämän peloton on
siinä pyöräilee monia mukana
hyviä, pahoja, muunlaisia
jokaisella omanlainen joukko
ja jokaisen on sotkettava suuri tie yksin