Tajunnan virta joka tähän purkautui
kirjoituksen hetkellä
on lopulta kaikki mitä minulla on
mitä muutakaan? mikä muu on varmaa?
tämän kanssa elän
tästä minä elän
huipuilla
kun hyppään siihen asti pisimmän tasajalkahyppyni
kun kirjoitan väsymättä gangstaräppiä päivästä toiseen
kun katson Netflixistä skeidaa rakkaan kanssa pitkälle yöhön
niinä muina hetkinä?
kun muta sotkee polvet laskuhumalasekoilussa
kun tuijotan kolme tuntia kattoon ja luulen sitä zeniksi
kun katson viikon putkeen brittikomedioita ja itken
kun se katkeaa, mitä jää? vai siirtyykö se vain muualle
tekee hypyn kuin yöllä nukahtamisesta suoraan
seuraavaan päivään
olenko vain aikajana muistoja? olenko lihani alla aave
pilotoimassa kehoani kuin jotain mechaa
olenko vain menneisyyteni? olenko jotain eteeristä
ja leijun pois heliumin lailla kun palloni puhkeaa
tietoisuudestani riippuvainen
monesta voin luopua
tästä riippuvuudesta en
en en en
ilman muutakaan vaihtoehtoa