Kategoria: Päivän runo

Aika on nopeaa
Aika on hidasta
riippuu kai päivästä?
Ajatus on nopeaa
Ajatus on hidasta
riippuu kai tarkkailijasta?

Ajatukset on aikaa, mutta aika ei ole ajatuksia.

Nukkumatti, paskatatti, kukkakaalinuppi
Nyt Nukkumattikin nukkuu pois liian pitkän valveillaolon jälkeen

Aamu ei ala ennen kahvia, sanon minä.

Joku lääkäri voisi muuta väittää, sanoen
”kuolet refluksiin”
mutta minä en usko siihen.

Päivä ei ala ennen rasvaista lounasta, sanon minä.

Joku lääkäri voisi muuta väittää, sanoen
”kuolet sydänkohtaukseen”
mutta minä en usko siihen.

Ilta ei ala ennen olutta, sanon minä.

Joku lääkäri voisi muuta väittää, sanoen
”kuolet maksakirroosiin”
mutta minä en usko siihen.

Yö ei ala ennen lempisarjani jaksoa, sanon minä.

Joku lääkäri voisi muuta väittää, sanoen
”kuolet unenpuutteeseen”
mutta minä en usko siihen.

Raskas pää
raskaana ajatuksista
väkisin sisään laitetuista
joka tuutista tungetuista
ja pian syntyy
mukautuminen
turtuminen
ja hengen kuoleminen

”Tee teekannuun teevesi!”
karistat haaveesi, virität teeveesi
mykistät todellisuutesi
ja pukeudut taas peeveeceesi
luukusta otat hyvinvointiaineesi
kaadat jauheet teeveteesi
”juo, kansalainen!”
ja särvit valkoisen teesi
nautit määrätyn annoksesi
kyseessä on kuitenkin hyvinvointisi
”Toivoo, Hallitus”

Kattilaan lihava lapsi
toteaa noita harmaahapsi!
syntinen loihtija
lihallisten liemien pohtija
lisää myrkkykoison kuorta
syvällä keskellä vuorta
noita saa viimein lentää
kun paholainen hänet ylentää

Itseyttä ja mahtia
liikettä ja veren virtausta
näistä me elämme
näitä me kaipaamme
annamme kaikkemme
koittakoon päivä viimeisemme
siihen asti taistelemme

Kaikki toiveet ja haaveet
ovat pian eilisen aaveet
seuraavalle sukupolvelle
pian sekin menee ruvelle
pikainen vilkaisu taaksepäin
kymmenen vuotta kului näin

Viimeisen katseen jälkeen
yksi sukupolvi kuihtui taas
se mitä se jätti jälkeen
on sama loru mitä lausutaan
sukupolvi toisensa jälkeen
sananparret toivovat

Itseyttä ja mahtia
liikettä ja veren virtausta
perkeleestä kaikki muu

Mielen avanto, kylmä
pieni reikä syvään jäämereen
joka on Suuri Sisäinen
ensikosketus on kylmä
ja hetken siinä voi olla ketä tahansa
mutta vain jotkut ovat sellaisia
jotka voivat viettää ikuisuuksia
Suuressa Sisäisessä

Onkohan kukaan päässyt pohjalle?

Tuho! Tuho!
Kaikki tuhoutuu
huutaa kylähullu parantolaan vievällä kujalla
kertoo toimittaja ilmastonmuutosartikkelissa
saarnaa pappi helluntailaisille antikristuksesta
ja pelko, pelko!
Pelko on aikamme energia
jota tietävät hyödyntävät
ja kaikki kumartavat pelolle
ennen pitkää, lopulta valuen elämää.
Tiedä, että tietävälle on parempi
että elämää on vähemmän
jotta pelolle on tilaa enemmän.

Ohjailen ruumistani yhtenä kokonaisuutena
asentoihin, liikkeisiin, korkeuksiin
ja kaikki suhteessa ympäröivään maailmaan
oikeastaan tuntematta hermojeni sijainteja.
Kun oikein keskityn, voin kuitenkin tuntea
yhden lihaksen, yhden hermosäikeen
ja olla oman kehoni nukketaiteilija
yksittäisiä hermoja vedellen.

Mihin tarkoitukseen sitten?
En tiedä. Mutta ajatus on hauska.