Kadotin portaat
Kadotin avaimet oveeni
rakastuin lukkoihin
silloin kun kyllästyin yksilöiden joukkohautoihin
ja torakoiden ja rottien remuamiseen
ja sisustusteni jatkuvaan lemuamiseen
kaluavat minulta Kahluaa ja tarjoavat mätää kalaa
ryöstävät aarteeni ja myyvät ne egolleen
eikä meistä kukaan voi itselleen juuri mitään
polku sitten on ollut umpeenkasvanut jo niin kauan kuin asian tahdon muistaa
hellät oriit tahi helvetinkonit eivät ole sitä tallanneet ihmismuistiin
ainakin tiedän että ovelleni on joskus ollut polku, tai jokin järkevä kulku
nykyään olen niin oleva että hukkasin kokonaiset portaat
tekemättä oikeastaan mitään ja silti tehden kaiken mahdollisen
avaimen sentään muistan piilottaneeni, mutten muista mihin
vuoreni juurelle voisi laittaa kyltin, missä lukee että
“vaeltajalle on tiedossa vaellus, kiipeilijälle projekti ja seikkailijalle suuri vitutus
“jokaiselle jotakin ja blaa blaa blaa
niin minä tätä kelaa pyörittelen komentokeskuksessani
ja projektorini häikäisee tieltäni todellisuuden tuoden totuuden
simuloidut sotapelit johtaa kaikissa skenaarioissa maailmanloppuun
tai ainakin molemmille taattuun pettymykseen
ja kanssani säteilevät loppusijoitetaan Olkiluotoon
ehkä siis hyvä, että
kadotin portaat
kadotin avaimen oveeni
annoin polkuni kasvaa umpeen
enkä laittanut vuoreni juurelle kylttiä
ja
ehkä tämä vuorikin tästä vielä luhistuu
