Öinen katu, valojen seinäämä putkiseikkailu, kotimatka
Lumeton latu tämä katu onneksi tänään laturaivoton
silloin tällöin korva tai silmä aistii latureivaajia
tuossa ja kauempana, ja eteenpäin
tunnen itseni kiitotähdeksi
lennän vain tutkalta piilossa
tunnen itseni jazz-rotaksi
joka soittaa saksoa jazz-kolossa
tunnen anteliaisuuden
suden hetken hiljaisuuden
enkä kirjaa ajatusten lentoja
oli ne nousuja, laskuja tai vaihtoja
yövalssi, ilmeetön tanssi
hölmöjen tanssi tuo yövalssi
yövalssi, olen itseni parissa
mielen ja kehon soolotanssissa
yövalssi, pääni ja sen kehikko
tyhjenee vaatimusten aukko
yövalssissa, hetken kokemuksessa
tässä siunatussa yksin olemisessa
yö on minulle vapaus jossa jalat suorittavat
ja mieli lähtee sfääreihin, ihan muihin afääreihin
mietin katukivien viivoja ja reunattomuutta ja muita laatikoita
tässä ja nyt, ilman otetta tai otsikoita
tunnen itseni soinnun juureksi
soin kauniina nuottina
tunnen itseni vahanukeksi
jolla oli raukeus muottina
tunnen kiitollisuuden
tämän hetken olemisen
enkä herjaa tunteiden pitoja, sillä
parempia juhlat kuin olla ikuinen nukkuja
yövalssi, ilmeetön tanssi
hölmöjen tanssi tuo yövalssi
yövalssi, olen itseni parissa
mielen ja kehon soolotanssissa
yövalssi, pääni ja sen kehikko
tyhjenee vaatimusten aukko
yövalssissa, hetken kokemuksessa
tässä siunatussa yksin olemisessa
