Tauon paikalla Berliinissä yökerhossa sivuhuoneessa
(tämä on itsessään jo kutkuttava alku sekaville tarinoille)
niinkutsutut taukopenkit oli ehkä vain puoliksi täytetty.
Vaan yhdellä oli ilmestys toisesta maailmasta, luulemme,
sillä tapa jolla hän liikkui ja sanattomasti viesti
muistutti enemmän kiemurtelevaa käärmettä.
Hän oli ottanut haltuunsa keskeltä tilan penkin ympäriltä
ja hypnotisoi ystäväni muinaisen matelijan elkein
ja minä hämmentyneenä seurasin riivattua.
Käärmemies tarjosi samaan aikaan kaikkea,
ja samaan aikaan hän ei tarjonnut mitään
ja muut vain palvoivat häntä tavoillaan.
Vaan seurakunta onnistui suututtamaan tämän jumalan
liialla tanssilla, liialla puheella, liialla katseella
ja ilmeisesti jumalakin voi suuttua liiasta huomiosta.
Rukoukset ja anelut menivät tyhjille korville,
hän tuhahti ja viehkosti ryömi pimeyteen
luultavasti takaisin sinne toiseen maailmaan mistä tulikin.
ja uskon muuttava kokemus on koettu
joka tuskin unohtuu keneltäkään tämän ihmeen
sinä iltana pimeässä yökerhossa kokeneelta.
Emmekä tiedä armahtaako Berliinin käärmemies
koskaan häntä vastaan rikkonutta seurakuntaa
ja ryömiikö hän pimeydestä siunaamaan meitä eläviä kuolleita.