Silloin kun en osaa luoda
eikä oikein maita juoda
tai harrastaa mitään muutakaan
kehitystä edistävää toimintaa,
minä otan käteeni pienen bassosynan.
Minä vain näppäilen sitä ja
tilutan menemään sen mukaan missä
sormet on ja missä sormet käy.
Tilutan niin nopeaan loogisia nousevia tai laskevia
kuvioita kaikissa kuviteltavissa skaaloissa
ja toivon virtuoosiutta.
Mutta oikeasti minä vain runkkaan soitinta.