En roiku tuulessa

Riippuu, riippuu jostain puista
ne ihmiset
Roikkuu, roikkuu meistä vaan
Ne ihmiset
Heiluu, heiluu olosuhteiden sattuessa
Ne ihmiset

Minä olen toisenlainen
En riipu, kun kulkee jalkanen
En roiku, vaan olen maallinen
En heilu kuin tuulessa puun lehtinen

Kotini on kalliolla eikä sitä tule ydinkärkikään syrjäyttämään
Vaihdan lakanat joka aamu ja laitan kenkäni järjestykseen
Sattumanvaraisuus on noille toisille sopivaa varaisuutta
Pyhän olemassaolon selkeys on, että koputtajalle ovi avataan

Makoilee, makoilee jossain riippumatoissa
Ne ihmiset
Löysäilee, löysäilee aina vaan
Ne ihmiset
Levittelee, levittelee työpaikalla aurinkotuoleissa
Ne ihmiset

Minä olen toisenlainen
En makoile, heräänkin kuin Kukko Pärssinen
En löysäile, vaan olen kurinalainen
En levittele, enkä ole rikkofarkkuinen

Kehoni on tiukka treenistä eikä sitä voi lässäyttää
Käyn salilla joka aamu ja tämä tapahtuu tasan klo 6:45
Sattumanvaraisuus on noille toisille sopivaa varaisuutta
Hyvän olemassaolon merkitys on, että etsivä löytää

Riippumaton rakkaudesta

Suojapussissa odottaa oma riipukseni
Roikkuva tyyneyden sija
keltapunaraidallinen, puuvillainen
sen avulla missä tahansa olisi kotipiha
kauneuden tyyssija, rauhallisuuden meri

Riippumaton rakkaudesta, siitä elän
selkäni lepuutan joustavaan alustaan
Riippumaton rakkaudesta, niin elän
jos se mut rauhoittumaan saisi

makoillessa voisin tuntea itseni lehdeksi
heiluen tuulessa välittämättä mistään
ja saisin vain olla kanssa aistien
tiedostaen satatuhat erilaista asiaa
ja sitten ne kaikki kadottaen

Riippumaton rakkaudesta ammentaisin
mutkikasta kykyä hetkistelyyn
riippumaton rakkaudesta toisaalta
olen aina se sama ihminen

sanat riippumatosta ja riippumattomuudesta
joista toivoisin itselleni edes illuusiota
välittömyydesta ja hetken ymmärtämisestä
ovat juuri nyt ja usein tyhjiä, vaikka niissä hetkissä
päivisin pilvien hilautuessa hitaasti yläpuolellani
öisin tähtien tuijottaessa suoraan silmiini
tai silmät suljettuani aistiharhojen taittuessa silmäluomissani
asiat ovat todella hyvin