Minä muistan juhlista seuraavaa
On aina mukavaa
saada kutsuja juhliin
kun kuollut elämä turpoaa ja uhkaa puhjeta
mätänevän ruumiin lailla
pääsee tuomaan eloa korpukseen
on hyvä tehdä näitä asioita vielä
kun ei tarvitse yrittää herättää kuolleita henkiin
Kutsussa luki:
“illalla kahlitaan logiikka maan alle Lusiferin lailla
juhlitaan koko yö pimeä mutta lämmin huolta vailla
nämä pirskeet onkin jotain muuta,
valmistaudu kokemaan jotain uutta
ja muista jättää järki kotiin
ei ole tarvetta turhiin tuumiin!”
ohjeen mukaisesti laitoin lähtiessä kumisaappaat
juhliin kun normaalisti laitettaisiin hienot kengät
ja siihen jätän järkijättöisyyden
saavuin paikalle, pihalla tuoksui menneelle ruoholle
astuin sisään, ja silmäni sidottiin, korvaani kuiskattiin
“toinen silmäpari saattaa sinut perille”
Lyhyen kulun jälkeen siteeni poistettiin
Olin jossain oudossa paikassa
seinät oli tehty korvista ja silmistä
takit roikkuivat seinillä sormissa
istuimme pakaroilla ja pidimme kiinni käsistä
keittiön pöydän ääressä istui blues-mies
mies jonka toinen käsi oli kitaran kaula ja suu oli huuliharppu
ja niskanikamat olivat pianon koskettimia
kun tämä mies puhui, soi melankolian melodia
kun tämä mies suuteli, raikui räkäinen blues
lattialla makasi liikaa dieseliä tankannut metallimies
sammuneena järjestelmän tukkeuduttua
saastutti ilmaa mustimmalla myrkkysavulla
juhlaväki ei tästä juuri ilahtunut
mietin, painaako joku miehen vielä päälle
Pokeripöydän ääressä myhäili rahamies
Franklinin tuijotukseen pukeutuneena
dollarihymy huulillaan äskeisestä voitosta
häviäjää kaiken hävinnyttä raahattiin jo pois
silti pöytään jonotti montasataa uutta häviäjää
vielä viimeiseksi näin marmorinaisen
kauniin, ajattoman, mutta jolta oli selvästi väri lähtenyt
halkeamat näkyivät ylpeydessä ja rappeumat käynnissä
sitten hän huomasi minut ja kysyi
“lähdetkö kanssani matkalle”?
Lähdimme ulos, oli jo pimeää
ja hän kertoi asioita narisevalla, kumealla äänellä
takapihan puutarhassa täynnä marmoripatsaita
huonommassa kunnossa kuin hän
tunsin että olin hänen todellisuudessaan
hänen muistoissaan
“älä jää murenemaan kanssani”, hän sanoi yhtäkkiä
ja olikin kadonnut
ja löysin itseni Säkkijärven rannalta
juhlat raikuivat edelleen kaukaata
ja olisin kyllä takaisin sinne halunnut
mutta en sinne enää tietä osannut
Säkkijärven rannalla kurkistin suureen säkkiin
ja säkissä oli äärettömyys
jonka toisessa päässä oli kaikki yhdessä pienessä hetkessä
ja mietin olemmeko me samanlainen hiukkanen säkissä
sitten sukelsin säkkiin
yksi, kaksi
ehkä kolme ja neljä
Yhtäkkiä olinkin taas täällä
viisikymppisenä
väsyneenä
näin minä muistan juhlat
löytäisinpä nuo juhlat vielä kerran
