ajassa ja tilassa harhailu sokeuttaa
ajassa ja tilassa harhailulle
unohdat mihin olet matkalla
ja miksi jalkasi kulkevat päivästä toiseen
kaipaan valaisua ja lempeää muistutusta
matkailun merkityksistä ja matkan tarkoituksista
kaipaan toista silmäparia kertomaan minulle
että takaisin ei voi mennä ja pysähtyneisyys jähmettää
näin ollen menen hurjan näkijän luo
toivon että hän minulle selkeyden suo
näkijä, yhteyden löytäjä yli oman käsityskyvyn
minuun, muihin, menneisiin, tuleviin
hänellä on säkenöivät silmät kuin prismat
jotka lävistävät ja värjäävät elämän pimeyden
hänen katseestaan näen että minut jo tuntee
ja katsoo ohitseni tulevaan aikaan
hän puhuu minulle vain sanoilla joita en ymmärrä
miten voi vain elää hetkessä, enkö ole aina hetkessä?
miten voi vain päästää irti, eikö se ole hengenvaarallista?
miten voi vain olla, eikö laiskuus ole yksi kuolemansynneistä?
vaan jotenkin tiedän, että tarvitsen näitä sanoja
koska matkani tuntuu nyt kovin mahdottomalta
kun mikään ei riitä ja kaikkialle pitäisi päästä
kuitenkin kierrän kehää itseni ympärillä ja törmään omiin jälkiini
lopulta poistun näkijän majasta, en varsinaisesti tyytyväisenä
en osaa rakentaa kompassia näistä palikoista
vaikka sain ohjeen mukaan kylkiäisenä
mutta en osaa lukea tällaisia ikiaikaisia kiemuroita
kai minun pitää opetella taas lapsen lailla
kun en ole ainakaan palikoita vailla
toivottavasti aikaa riittää
ja joskus vielä voisin elämää kiittää
