jos kokisin tämän jonkun muun suun kautta
väittäisin kivenkovaan että tämä on joku huuli
uskottavaa tässä tilanteessa on enää
loppusyksyn lihaa kairaava tuuli
ja tahdon uskoa että kyseessä oli se sieni
se pieni miniskuulinen sieni jonka söin
typerällä metsäretkellä älyvapaalla hetkellä
hippein kanssa siellä huonomman rakkauden tiellä
Aurinko on jo katsellut tiluksensa tältä päivältä
tuo meitä lempeästi ihosyöpäävä jumala ylhäältä
Aurinkokaupungin kuningas on painunut kamariinsa
taivaalliseen, äärettömään majaansa
Meri ei enää oikein erotu pimeydestä
paitsi Naantalin katulamppujen ohuesta heijastuksesta
kuu kajoaa maan pintaan ja kylmää kasvoni
pois täältä pitäisi päästä, hälyttää vaistoni
En nyt tiedä miten se on mahdollista
mutta olen eksyksissä
enkä löydä siltaa pois Kailon saarelta
ottamatta kantaa siihen milloin sitä on oikeasti hukaksissa
luulisin että minä voisin sanoa siihen kyllä
kun minuutit on nyt vaihtunut tuntemattomiksi aikayksiköiksi
suuntavaistoni sanoo “edessä, takana, päällä, alla, yllä”
ja se ei ole edes oudointa tässä tilanteessa
aiemmin kulkeuduin Muumimaailman rantaan
ja meressä uiskenteleva Niiskuneiti maanitteli uimaan
vaan katseessaan oli jotain väärää, jotain tuimaa
sitä tilannetta en jäänyt enempää puimaan
vaan hätäännyin ja peräännyin
sitten satuin pimeässäkin tuttuun maisemaan
ja Muumitalon luona törmäsin tyhjyyteen tuijottavaan Muumipappaan
hän toisti fraasia: “kiljuu kahvia kiljuu kahvia kiljuu kahvia”
minut nähdessään levy vaihtui ja hän lausui
“Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä vaan”
viimeinenkin illuusio haihtui kun hän lausui
“Uskokaa minua, minä olen kauhean viisas!”
ja nosti rinnalle tussarin ja taas lausui
“Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä vaan!”
